Hei

Olen 27 vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Aloitin lahdutusurakkani 9 kuukautta sitten 12 kiloa painavampana. Matka uuteen itseeni alkoi järkytyksenä, olin muutamassa kuukaudessa lihonut 5 kiloa ja olin luistanut huomaamattani vaa'alta. Itkusta, järkytyksestä ja itseinhosta ei ollut tulla loppua. Ensimmäinen laihdutuskuurini tämä ei suinkaan ollut. Olin kokeillut atkinssia (sain kilot takaisin tuplana, kun lopetin), kokeilin liikuntaa (ja ajelin saavani syödä enemmän). Laihduin ja lihoin jne. Kunnes marraskuussa 2009 vaa'an lukema oli yli 73 kiloa ja pituutta itselläni on 163 senttiä, olin painoindeksissä lievästi ylipainoinen, ja sana ylipainoinen tuntui itsestä todella pahalta. Sain itselleni sellaisen itseinhon, etten olisi voinut koskaan itsestäni uskoa ja voi että sitä tunnetta kun kilot alkoivat tippumaan ja  tunsin voivani paremmin. Vaatekoossa en huomannut muutosta, sillä kielsin täysin oman vaatekokoni koon. Olin oikeasti kokoa 44 mutta sullouduin väkisin kokoon 42 ja 40 koon vaatteisiin, koin olevani vain hieman ylipainoinen ja peittäväni pienemmillä vaatteilla muilta oman kokoni. Todellisuus taisi olla jotain täysin muuta, korostin vartalostani makkaroita ja tein itsestäni varmasti isomman  näköisen, kuin todellisuudessa olin. Jälkikäteen on helppoa sanoa laihduttaneensa koosta 44 kokoon 38, mutta silloin koin olevani niin epäonnistunut itseni suhteen. Asetin marraskuussa painonpudotustavoitteeksi tiputtaa kiloja 18, aikajanaksi asetin loppuelämäni. Nyt minulla on jäljellä enää 6 kiloa, mutta en saa enää itseni motivoitua. Pidän jo nyt näkymästä peilin edessä, joten en koe enää tarvetta laihduttaa, mutta tiedän että jotta olisin tyytäväinen itseeni ja saavutukseeni, minun tulee tämä tehdä ja siksi aloitin kirjoittamaan blogia, motivoidaksi itseä tiputtaa jäljellä olevat kilot. Samalla meinasin kokeilla eri harrastemuotoja ja kirjoittaa kokeiluistani tähän blogiin. Toivottavasti viihdyt blogini parissa.